sunnuntaina, marraskuuta 28, 2010

ELÄMÄ...

...on usein aivan ihanaa <3!
On myös aikoja,jolloin se tuntuu jopa helpolta.
Välillä voi mennä pitkiäkin aikoja,ettei paljon edes pysähdy miettimään omaa elämää ja sitä millaista se on ...saati sitten toisten.



Viime viikkoina meillä on elämää pohdittu oikein toden teolla.
Mikä on tärkeintä?Mistä on valmis luopumaan jos pakko on?Millä loppu pelissä on eniten merkitystä?

Siihen tulokseen ollaan miehen kanssa tultu,että lopulta  kaikista tärkeintä tässä elämässä meille on ne rakkaat ihmiset,ihana puoliso ja suloiset lapset <3.ME ja meidän perhe.

Kaikki muu on kuitenkin niin "aineellista".
Tulevalla viikolla selviää meijän perhettä koskien monta tosi isoa ja hankalaakin asiaa.
Asioiden selviämistä ootellaan niin toiveikkaina kuin pelon sekaisinkin tuntein...
Taivaan Isän huolenpitoon silti luotetaan ja uskotaan siihen,että asiat menee justiin niin kuin meille parasta on... katsotaan kuin meijän käy.... :)

Elämä voi olla toisinaan myös tosi julmaa ja niiiiiiin kamalan epäreilua!

Omien asioiden jatkuvan mietiskelyn ja omissa murheissa piehtaroinnin päätti tekstiviesti,jonka sain yhtenä päivänä tällä viikolla.Siinä kerrottiin,että ystäväperheemme reilu 1,5v. tyttö on sairastunut erittäin vakavasti :/.
Siinä hetkessä ja kerta heitolla sitä tunsi omien murheiden kutistuvan ihan minimaalisiksi.
Voiko elämä olla noin julmaa?Ja epäreilua??
Ja onko se niin,että jos jollekkulle on alettu antamaan vaikeuksia,niin niistä ei loppua näy...pitääkö aina olla ihmisella joku murhe,jotta pysyy "nöyränä" vai miten näitä haasteita/vaikeuksia ihmisille jaellaan?
Näitä täällä mietiskelen pakkasöisen pihasaunan löylyjen jäljiltä.


Ensimmäistä adventtia odotellaan ilolla,mutta ison osan ilosta vie ystäväperheen murhe ja suru.Ajatukset on kovasti ja usein heidän luonaan.Muuta ei voi kuin rukoilla Taivaan Isän apua ja parantavaa ihmettä tuolle pikkuiselle tytölle <3 ja voimia ja jaksamista koko perheelle!
Te jotka Jumalan apuun uskotte ja luotatte niin toivon,että rukoilisitte kanssani koko tuon perheen puolesta!

24 kommenttia:

Onnenkyynel kirjoitti...

VAikken uskonnollinen olekaan, rukouksissa mukana. Teidän perhettä koskevien asioiden ja ystäväperheen lapsen parantumisen puolesta.

Jaksamista sinne hurjasti <3

malla kirjoitti...

muistetaan yhessä tuota pientä tyttöä <3 vain TaivaanIsä yksin tietää miksi tällaisia asioita tapahtuu.

jaksamista ja voimia myötäelämiseen!

Anonyymi kirjoitti...

Muistan kylla tata perhetta ja pienta tyttoa rukouksissa ja myos teidan perhetta omissa tilanteissa mita ne sitten ovatkaan.Mikaan ei ole tarkeampaa kuin terveys itse sen oman lapsen kohdalla kokeneena.Meidan tytto syntyi myos jalassa aika vaikea kehityshairio ja olemme hanen kanssaan jo monet leikkaukset lapikayneet.Toivon teille jaksamista ja myos ystavaperheelle.Leena(Naapurin sisko]

Päm kirjoitti...

Jaksamisia <3

Sesse kirjoitti...

Löysinkin kauniin ja mukavan blogin täältä ( Sissin sivuilta tänne löysin). Mukavaa adventtia ja muistetaan rukouksissa teitä ja ystäväperhettä!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Enkeleitä pienelle tytölle....<3
On aina ikävää, kun lapsi sairastuu. Voimia hänen vanhemilleen.

Kikke kirjoitti...

Kiitos teille,te ihanat ihmiset,myötäelostanne ja rukouksistanne <3

Lisay kirjoitti...

Tiedan kokemuksesta,etta mikaan ei loppujen lopuksi ole tarkeampaa kuin terveys.
Oma tyttareni sairastui 1v10kk ikaisena aivokasvaimeen.Se pysahdytti!!!
Taivaan Isalle kiitos,etta tytto on tana paivana terve.
Myohemmin kokemamme taloudellinen romahduskaan ei enaa tuntunut niin pahalta....
Voimia teille seka ystavaperheelle!!!
Muistan rukouksin.

minttu kirjoitti...

Täällä myös rukouksin mukana pienen työn puolesta! Myös itseni puolesta on tuntemattomat rukoilleet rakkaan ystäväni pyynnöstä aivokasvaimen poiston yhteydessä ja tässä sitä porskutellaan :) Leikkauksesta on yli kolme vuotta ja kaikki meni hyvin. Taivaan Isän kämmenellä on hyvä olla. Siunauksia sinne teidänkin perheeseenne.

Rouva V kirjoitti...

Meille tärkeintä elämässä on tietysti oma perhe, rakkaat ja läheiset. Ja tietysti Jeesus. Jumala on rakkaus, ilman häntä ei olisi meillä mitään.

Paljon haleja sinne teille, muistan rukouksin. <3

Rouva V kirjoitti...

Lisay; Voimia sinne. Mun rakas pikkuveli taisteli aivokasvaimen kanssa 7 vuotta. Joten tiedän mitä olette joutuneet läpikäymään. Muistan myös teitä rukouksin. Voimahalit ja runsaasti Siunausta. <3
Terveys ei ole päivän selvä asia, ei todellakaan. Siksi rukoilenkin aina terveyttä myös kaikille.

Sissi kirjoitti...

Muistetaan teidän perhettä ja sitä pikkutytön perhettä täälläkin. <3

Tämä seuraava jae mua aina eri vaikeuksissa lohduttaa:

"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut."

Kikke kirjoitti...

Kiitos kaikille teille <3!Ootte ihania :)

Sanna kirjoitti...

Lapsen sairaus on jotain mitä ei voi ymmärtää :(
Voimia teille ja ystäväperheellenne hurjasti!! olette ajatuksissa ja rukouksissa!!<3

Eeviregina kirjoitti...

Onnea, voitit TUVAN ELÄMÄN arpajaisissa! Läheltä liippasi,mutta tämä voitto kuuluu nyt ehdottomasti sulle!!! terveisin Eeviregina.

Eeviregina kirjoitti...

APUA, on olekaan varma olitko se sinä!!! Anteeksi, taisin innostua liikaa?!!!

Anonyymi kirjoitti...

Siunausta perheellenne, muistan rukouksin teitä ja tätä pientä tyttöä.

Marie Elisabeth kirjoitti...

Jaksamiseen ja odotuksen tuomaan levottomuuteen rukoilen voimia ja rauhaa koko perheelle <3
Yhdessä myös muistaen ystäväperhettä ja hätää siellä.

Voimaannuttavia hetkiä koko perheelle!

Jonna kirjoitti...

Voi :( Kyllä se elämä koettelee väliin ihan liian rankasti. Tsemppiä ja voimia teidän perheelle ja tuolle pienelle tytölle ja hänen perheellensä paljon enkeleiden suojelusta!

Päm kirjoitti...

Auringonpaisteinen tunnustus blogissani sinulle <3

anna kirjoitti...

Muistan teitä erityisesti tänään rukouksin <3 Ja tietysti pientä potilasta jatkuvasti! Jumala auttaa AINA!!!!!

anna kirjoitti...

Muistan teitä erityisesti tänään rukouksin <3 Ja tietysti pientä potilasta jatkuvasti! Jumala auttaa AINA!!!!!

Unknown kirjoitti...

Voimia Kikke!

Miksi -kysymykset ovat niin vaikeita, jäävät usein ilman vastausta. Silloin ymmärtää ihmisen pienuuden.

Kikke kirjoitti...

Te ootte niiiin upeita <3!Kaikki tyynni!!!Mun sydäntä lämmittää ihan valtavat määrät nää teijän kommentit-ja siis ihan OIKEASTI!
Meijän perheen puolesta KIITÄN nöyrästi myötäelostanne ja tuestanne!Se kaikki on tullu niiiin tarpeeseen.Ihana huomata tuollainen määrä tukea ja myötäeloa silloin ku itellä ei oo mikkää mahdottomat tähtihetket menossa...Vaan eipä lannistuta...TÄSTÄKIN selvitään :)!
Eeviregina: määki innostuin aiva valtavasti ja aattelin (ihan Antti Tuiskun sanoilla ;D ) että mä en oo ikää voittanu mitään!!!Kunnes huomasin,että se en tainnukkaa olla mä :/
Päm: Sä kyllä piristit mun päivän,ehkä jopa koko viikonki ;D!Thank juu :)!